Hemmetti ....tämä on nyt neljäs yritys saada tänä aamuna aikaiseksi blogi-tekstiä. Nyt on jo pakko saada tämä valmiiksi, ei voi olla näin vaikeaa. Tosin eilen oli pitkä ja rankka päivä vaikka olikin mukavaa...
Ruisleipätaikinan alustus on rankkaa ja hikistä puuhaa. Toni tekee pienen taikinan josta tulee kahdeksan limppua jotka pystyy paistamaan kiertoilmauunissa yhdellä kertaa. Siinä katsellessani muistelin äitiä joka alusti kolminkertaisen taikinan, rautainen nainen ja paljon voimaa, muuta ei voi todeta. Tonin leivän juuri on peräisin hänen Kirsti-mummoltaan ja varmaan kauempaakin suvun naisten tallettamana. Hain eilen äidin tallesta puisen leipätiinun jossa jatkossa harjoitellaan ja kokeillaan juuren toimivuutta.
Leipää paistui talossa eilen enemmänkin, aamusella leivoin kaksi rieskaa tädeille tuliaisiksi ja Toni paistoi työkaverilleen illalla vielä kaksi mallaslimppua. Varsinainen leipomo tämä Neuvola välillä.
Päivä jatkui sukulaisissa kun pikkusisko Liisa kiisi audillaan Savitaipaleelta poimiman minut kyytiinsä. Tuliaisiksi sain Savitaipalelaisen perinne leivonnaisen betoni-suklaa- kuivankakun. Itse pitää kuulemma koristella, mikäs siinä, askarrellaan paskarrellaan päälle kuorutetta ja nomparelleja. On siinä harakoille puutarhapöydällä ihmettelemistä kun nokka lutussa yrittävät herkkua nakertaa.
Kulku suuntautui ensin Kukkien kanssa hautausmaalle Hirvelään ja sieltä Liikkalaan tädin luokse. Olikin mukava yllätys, että pääsin hierontaan kyläreissulla. Vähemmän mukavaa oli tietysti se, että olin pöydällä Pirkko-tädin sijasta koska kivuiltaan hän ei sinne kyennyt.
Liikkalasta sisareni vei minut optikolle, siis nimenomaan vei. Hän ilmoittii ystävällisesti kun astuimme liikkeeseen, että toi sokean ja muutenkin höppänän siskonsa näöntarkastukseen ja kielsi henkilökuntaa laskemasta minua pois sillä aikaa kun itse menee tissiliivejä ostamaan - että sillä lailla - kiitos Lissu. No lasit tuli ja aurinkolasit voimakkuuksilla lisäksi ja rahaa meni...
Kai se on nyt Pärnuun nakurannalle lähtävä aurinkolaseja testaamaan, Ilkka-serkku näet toissapäivänä kertoi, että sinne kannattaa mennä. Tosin ihmettelen, että miten se vanha mies sinne kehtaa mennä alasti kekkaloimaan. Itselläni tosin vatsa römppä roikkuu niin alhaalla, että on kuin esliina edessä niin ettei mitään strategista ole näkyvissä etupuolella.
Pärnun sijaan siirryimme Lissun kanssa Raija-Liisa- tätiä tapaamaan, rautainen nainen, ikää reilusti yli 80tä ja elää omassa kodissa, hoitaa rivitalo-osakkeensa pihan kauniiseen kuntoon ja ajaa kauppamatkat autolla. Tuohon pyritään!
Ilta oli jo pitkällä kun kotiin ehdittiin, mummolan aitasta haettiin vielä joitain tavaroita omaan talteemme. Minä otin mukaani mm vihkipuvun jonka olen itselleni 1980-luvun alussa kihlattuna morsiammena ommellut. Käyttöä sille ei tullut silloin eikä sen koommin ole käynyt naimisiin meno edes mielessä, jatkokäyttöä sille voisi olla vaikka sitten kun kuolo korjaa tämän morsiammen. Tosin pieni olen ollut joskus, vyötärö on kaksinkertaistunut siitä ajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti