Sisustamisesta ja matkailusta

Sisustaminen on niin muodikasta nykyään, että sisustuskauppoja ja -blogeja ei tarvitse enää etsiä, niihin törmää jatkuvasti halusi tai ei. 

Minä kyllä haluan, tänäänkin menin intoa puhkuen sisustuskutsuille. Tietysti olin päättänyt, että kun rahaa ei ole liikaa niin sitä ei nyt juuri tällä hetkellä sisustamiseen kannata tuhlata.

 Toisaalta, minun piti päivällä ostaa kaksi puseroa puvustoa täydentämään Pietarin matkalle, en ostanut kuitenkaan kun ahdistivat rinnuksesta ;) eli sen rahan voisi käyttää sisustamiseen...

Oikein - ostin tuoksusydämiä liinavaatekaappiin ja kolmen kauniin lyhdyn setin kuistille, lyhtyjähän meillä ei tietysti ennestään ollutkaan ( tietäisi vaan kuinka monta!)

Sisustaminen tällä luonteella vaatisi kyllä isoa varastotilaa johon voisi järjestellä tavarat teemojen mukaan ja sitten vaihdella niitä kausittain. En nyt puhu mistään pienestä autotallin yhteydessä olevasta varatosta, minulla pitäisi jo nyt tällä roju, siis tavara määrällä, olla pieni varastohalli sellainen n 100 neliömetriä.

Tämän illan kutsut olivat Perfect Home - ketjun ja tavarat olivat kauniita, kannattaa mennä tutustumaan kun osuu kohdalle. Tästä löytyy lisää tietoa ja kuvia: http://blog.perfecthome.fi/. Meillä hivellään näitä viikolla 42 kunhan nyt sinne selvitään.

Siitä puheen ollen, siis selviämisestä, olen menossa Pietariin perjantaina. Jotenkin aina tuo itään päin matkaaminen hirvittää. Aina kun mennään rajan yli ja tavataan ne koppalakkiset hymyttömät naiset ja miehet niin pelko hiipii pienen ihmisen sieluun, että jos ei olekkaan paluuta? Jos joku menee pieleen niin, että jään sinne....No toivotaan parasta ja ehkä siellä on muutakin hienoa kun ne rakennukset Mari !

Pyhätyö ei ole siunaukseksi

Tiedetäänhän me tämä, ainakin me kypsään ikään ehtineet - sunnuntaisin ei kannattaisi töitä tehdä.  Uhmasin tätä vanhaa viisautta ja päätin pestä kaksi mattoa jotka olivat lojuneet jo tuuletustelineellä ihmettä odottamassa viikon. Vanha kunnon juuriharja ja mäntysuopa - taatusti puhdasta jälkeä. Tästä hommasta selvittiin ilman, että olisi kiviä taivaalta niskaan satanut, joten rohkaisin mieleni ja lähdin mummon mustaviinimarja pensaisiin keräämään vitamiinit talteen.

Isäntä jäi naputtelemaan kuistin ikkunan pieliin lautoja, saataisiin sitten tämäkin Iisakin-kirkko valmiiksi. Viinimarjat olivat isompia kuin koskaan ennen, mehu irtoaa varmasti paljon. Siinä pensaan varjossa tuli mieleen monet aikaisemmat kerrat kun marjoja on kerätty, näissä ja Nihtilän pensaissa ja mieleen nousivat myös ne edesmenneet kerääjä kaverit. Martta kertoi aina juttua kuinka räkätit räksyttivät makuuhuoneen ikkunan alla marjapensaissa niin kovasti ettei yöllä tahtonut saada unta, niitä sitten heiteltiin haloilla ikkunasta ja aamulla nolona keräiltiin klapit talteen pensaiden juurelta.

Säikähdin kun Toni pölähti pensaiden välistä marjamaalle, ajattelin, että olipa kiva kun tuli auttamaan. Siinä vähän aikaa keräiltiin marjoja ja sitten se kirous tai pyhätyön kannattamattomuus pulpahti armaani suusta - oli iso ruutu räsähtänyt rikki, jep, jep. Eipä uskalla ajatella monta euroa se rokottaa, mutta iso työ siinä on kumminkin kun uusi lasi roudataan kyliltä ja hilataan paikalleen, olisikohan pitänyt vaan loikoilla tämä päivä?

Viisastuneena vahingosta kaivettiin onki esiin ja matoja maasta ja nokka kohti Koskelaa, nyt kun ehkä vihdoin tiedämme missä se paikka on mihin ongelle on meneminen. <ihmeen laihoja matoja se Toni löysi, ennen meillä oli aina sellaisia paksuja lonkeroita kun kalastettiin, nykyisin kuulemma pitää olla tällaista hoikkaa mallia - kalat tykkää.

Kaunis paikka, vaikka kalaa ei tulekkaan niin mieli lepää. Pirullinen otus pyöri madon ympärillä, söi neljä matoa, kiskoi kohon veden alle lukuisaan otteeseen mutta ei käynyt koukkuun. Näihin kalattomiin reissuihin on kyllä totuttu tässä perheessä joten ei haittaa. Sohvilla oli tolkuttoman hauskaa kun työnsi kuonoaan veteen kaikista mahdollisista rannan kohdista ja kasteli itsensä märäksi.

Sitten on pakko laittaa pari "sisustuskuvaa" , tosin meidän kuistilla vallitsee jatkuva kaaos, mutta kun oikei tarkasti rajaa niin ei näy kun kulma sirkkelistä ja muutama pakkilaatikko ylimääräistä.

Eikös ole mulla hieno käsityö-valo ? Oikein on Intialainen mopon lyhdystä valmistettu lamppu. Tämän valossa kelpaa syksyisenä iltana kuistilla neuloa tai virkata.  Oikein odotan sellaista sateista iltaa kun saa laittaa kynttilät palamaan ja istua peiton sisällä ja lukea ja katsella sateen valumista laseja pitkin, vielä jos voi vaikka nautiskella kristallilaista tilkan konjakkia ja amarettoa sisäiseksi lämmikkeeksi. Kiitos vaan Mari amarettosta!

Loma lähestyy loppua

Niin se taas on kärsitty, pitkä kesäloma. Enää viikonloppu ja sitten pääsee töihin takaisin ja järjestys palaa elämään. Juu huumoria, mutta osittain kyllä tottakin. Kesäloman aikaansaannoksia tässä katselin kamerasta;

 Tallinnassa pariskunta kävi nauttimassa kummitytön ja tämän äidin kanssa auringosta . se oli kuin etelän matka - köyhän etelä voi olla vaikka Tallinnassa ;)

 Kuisti valmiina sisältä, räystäslautoja ja kulmalautoja vailla, nyt nekin jo paikallaan.

Ainolan pihamaalla on satumaista

Meidän neiti "pörröpää"

Hoitolapsi ja oma päiväunilla tädin kanssa

Kun kuu putosi meidän saunan taakse

 Räystäslaudat ja ne kuuluisat otsalaudat alkavat olla paikallaan, Heli ihmetteli kovasti , että miksi Ninni menee laittamaan niiden äidille otsalautoja ? (Mitä mahtoi kuvitella otsalautojen olevan)

 Ravit Savitaipaleella ja oikeaa meininkiä, makkaraa ja hevosia. Ofelia -poni oli suosikkini ja voittikin ponilähdön.

Kesän lopulla neiti pörröpäästä oli jäljellä muisto vain, tilalle oli tullut tämä huoliteltu neitonen