Pyhätyö ei ole siunaukseksi

Tiedetäänhän me tämä, ainakin me kypsään ikään ehtineet - sunnuntaisin ei kannattaisi töitä tehdä.  Uhmasin tätä vanhaa viisautta ja päätin pestä kaksi mattoa jotka olivat lojuneet jo tuuletustelineellä ihmettä odottamassa viikon. Vanha kunnon juuriharja ja mäntysuopa - taatusti puhdasta jälkeä. Tästä hommasta selvittiin ilman, että olisi kiviä taivaalta niskaan satanut, joten rohkaisin mieleni ja lähdin mummon mustaviinimarja pensaisiin keräämään vitamiinit talteen.

Isäntä jäi naputtelemaan kuistin ikkunan pieliin lautoja, saataisiin sitten tämäkin Iisakin-kirkko valmiiksi. Viinimarjat olivat isompia kuin koskaan ennen, mehu irtoaa varmasti paljon. Siinä pensaan varjossa tuli mieleen monet aikaisemmat kerrat kun marjoja on kerätty, näissä ja Nihtilän pensaissa ja mieleen nousivat myös ne edesmenneet kerääjä kaverit. Martta kertoi aina juttua kuinka räkätit räksyttivät makuuhuoneen ikkunan alla marjapensaissa niin kovasti ettei yöllä tahtonut saada unta, niitä sitten heiteltiin haloilla ikkunasta ja aamulla nolona keräiltiin klapit talteen pensaiden juurelta.

Säikähdin kun Toni pölähti pensaiden välistä marjamaalle, ajattelin, että olipa kiva kun tuli auttamaan. Siinä vähän aikaa keräiltiin marjoja ja sitten se kirous tai pyhätyön kannattamattomuus pulpahti armaani suusta - oli iso ruutu räsähtänyt rikki, jep, jep. Eipä uskalla ajatella monta euroa se rokottaa, mutta iso työ siinä on kumminkin kun uusi lasi roudataan kyliltä ja hilataan paikalleen, olisikohan pitänyt vaan loikoilla tämä päivä?

Viisastuneena vahingosta kaivettiin onki esiin ja matoja maasta ja nokka kohti Koskelaa, nyt kun ehkä vihdoin tiedämme missä se paikka on mihin ongelle on meneminen. <ihmeen laihoja matoja se Toni löysi, ennen meillä oli aina sellaisia paksuja lonkeroita kun kalastettiin, nykyisin kuulemma pitää olla tällaista hoikkaa mallia - kalat tykkää.

Kaunis paikka, vaikka kalaa ei tulekkaan niin mieli lepää. Pirullinen otus pyöri madon ympärillä, söi neljä matoa, kiskoi kohon veden alle lukuisaan otteeseen mutta ei käynyt koukkuun. Näihin kalattomiin reissuihin on kyllä totuttu tässä perheessä joten ei haittaa. Sohvilla oli tolkuttoman hauskaa kun työnsi kuonoaan veteen kaikista mahdollisista rannan kohdista ja kasteli itsensä märäksi.

Sitten on pakko laittaa pari "sisustuskuvaa" , tosin meidän kuistilla vallitsee jatkuva kaaos, mutta kun oikei tarkasti rajaa niin ei näy kun kulma sirkkelistä ja muutama pakkilaatikko ylimääräistä.

Eikös ole mulla hieno käsityö-valo ? Oikein on Intialainen mopon lyhdystä valmistettu lamppu. Tämän valossa kelpaa syksyisenä iltana kuistilla neuloa tai virkata.  Oikein odotan sellaista sateista iltaa kun saa laittaa kynttilät palamaan ja istua peiton sisällä ja lukea ja katsella sateen valumista laseja pitkin, vielä jos voi vaikka nautiskella kristallilaista tilkan konjakkia ja amarettoa sisäiseksi lämmikkeeksi. Kiitos vaan Mari amarettosta!