Kuistilla edistytään ja Sohvilta lähti karvat

Ja hiton sade kun saa ukko kantaa sirkkeliä kuistille ja ulos kymmeniä kertoja - yksi lista saatiin eilen sahattua!!!! No sain villat joka koloseen tuputettua, loppu vaiheessa piti vetää jo huivia suun ja nenän eteen kun villan pöly tukehdutti. Tänään sitten Toni sai loput listat paikalleen - oven pielet vielä ja sitt on kaikki klaaria.


Tänään aamulla kun heräsi niin oli mieletön alo - LOMA - kello oli mitä sattui ja saikin olla, minnekkään en ollut luvannut mennä. En muista milloin olisi ollut sellaista tunnetta eloni aikana ennen. Äkkiä tosin keksittiin tekemistä, ajeltiin Haminaan takaladon lihakauppaan, suu oli kostea syljestä ja suunniteltiin mitä ostetaan. Lomalaisilla on onneksi aikaa ajella miten sattuu - kauppa on auki keskiviikosta lauantaihin ja kas tänään on tiistai....Kuivi sylki suussa äkkiä, mutta nyt on reitti opiskeltu ja ens kerralla ostoksille.

Illan edellä sitten meidän uljas karvainen koiramme lähti kampaajalle. Näin jälkeen päin ajatellen en ole varma oliko ajatus hyvä, siis järkevästi ajatellen oli, mutta tunteella ei. Voisin kuvitella,  että sisareni koki samaa ahdistusta kun Santerin hiukset piti leikata ennen armeijaa...ei sillä, että pitäisin koiraa lapsenani tai vertaisin sisareni poikaa, omaa rakasta kummilastani koiraan...no taitaa tilanne vain paheta selittämällä. Ehkä kuva kertoo mitä ajattelen.

Niinpä...kasvaahan se karva juu.... huomenna mamma menee itse kampaajalle ja se parhaiten nauraa kuka viimeksi nauraa...Osaakohan koirat nauraa?

Sadetta pidellessä

Tuo ilma on mitä on, mutta loma jatkuu. Kuistin teko etenee herran hallussa eli kun sataa ei tehdä ja kun paistaa niin koneet pihalle ja sahataan listaa vinoon. Miksi on helpompi sahata kulmat väärään kuin oikeaan suuntaan? Täsä dilemmasta huolimatta puolet ikkunoista on listoitettu ja näyttää hienolta. Työskentelystä täpötäyteen sisustetulla kuistilla on annettava ukko-kullalle kymmenen pistettä. Ei yhtään p:::kelettä ole tullut vaikka joutuu hän väistelemään verhoja ja verhotankoja, kukkia ym tähdellistä tavaraa.

Täydestä kuistista tuli mieleen tämä paikka - kannattaa ehdottomasti poiketa jos kotiin vielä mahtuu jotain tai sattuu puuttumaan ihan mitä vaan. Tavarataivas, jossa minulla menee helposti parikin tuntia ja aina jotain tarttuu mukaan. Sijaitsee Turun vanhantien varressa eli siltä kaamealta moottoritieltä kun erkanee Sammatin liittymän kohdalla ja lähtee - ei Sammattiin päin- niin päätyy tänne noin suurin piirtein.


Ai niin ja syökää varhaiskaalia - Iltalehden kotikokki sivuilta löytyy sairaan hyvä kaalimureke- ohje. On nimittäin syöty eilennä  ja tänään - ainakin Tonin versio siitä oli todella herkullista syötävää. Lopusta kaalista muhii nyt kaalilaatikko uunissa. Pakkaseen päätynee hän jottei tule kaalista yliannostusta.


Tänään olen kuvaillut tuota kuistia ja kun saan tavarat paikalleen laitetaan kuvia tänne roppakaupalla.

Epäonnea vai taitamattomuutta ja ruisleipää

Hemmetti ....tämä on nyt neljäs yritys saada tänä aamuna aikaiseksi blogi-tekstiä. Nyt on jo pakko saada tämä valmiiksi, ei voi olla näin vaikeaa. Tosin eilen oli pitkä ja rankka päivä vaikka olikin mukavaa...

Ruisleipätaikinan alustus on rankkaa ja hikistä puuhaa. Toni tekee pienen taikinan josta tulee kahdeksan limppua jotka pystyy paistamaan kiertoilmauunissa yhdellä kertaa. Siinä katsellessani muistelin äitiä joka alusti kolminkertaisen taikinan, rautainen nainen ja paljon voimaa, muuta ei voi todeta. Tonin leivän juuri on peräisin hänen Kirsti-mummoltaan ja varmaan kauempaakin suvun naisten tallettamana. Hain eilen äidin tallesta puisen leipätiinun jossa jatkossa harjoitellaan ja kokeillaan juuren toimivuutta.


Leipää paistui talossa eilen enemmänkin, aamusella leivoin kaksi rieskaa tädeille tuliaisiksi ja Toni paistoi työkaverilleen illalla vielä kaksi mallaslimppua. Varsinainen leipomo tämä Neuvola välillä.


Päivä jatkui sukulaisissa kun pikkusisko Liisa kiisi audillaan Savitaipaleelta poimiman minut kyytiinsä. Tuliaisiksi sain Savitaipalelaisen perinne leivonnaisen betoni-suklaa- kuivankakun. Itse pitää kuulemma koristella, mikäs siinä, askarrellaan paskarrellaan päälle kuorutetta ja nomparelleja. On siinä harakoille puutarhapöydällä ihmettelemistä kun nokka lutussa yrittävät herkkua nakertaa.


Kulku suuntautui ensin Kukkien kanssa hautausmaalle Hirvelään ja sieltä Liikkalaan tädin  luokse. Olikin mukava yllätys, että pääsin hierontaan kyläreissulla. Vähemmän mukavaa oli tietysti se, että olin pöydällä Pirkko-tädin sijasta koska kivuiltaan hän ei sinne kyennyt. 


Liikkalasta sisareni vei minut optikolle, siis nimenomaan vei. Hän ilmoittii ystävällisesti kun astuimme liikkeeseen, että toi sokean ja muutenkin höppänän siskonsa näöntarkastukseen ja kielsi henkilökuntaa laskemasta minua pois sillä aikaa kun itse menee tissiliivejä ostamaan - että sillä lailla - kiitos Lissu. No lasit tuli ja aurinkolasit voimakkuuksilla lisäksi ja rahaa meni...

Kai se on nyt Pärnuun nakurannalle lähtävä aurinkolaseja testaamaan, Ilkka-serkku näet toissapäivänä kertoi, että sinne kannattaa mennä. Tosin ihmettelen, että miten se vanha mies sinne kehtaa mennä alasti kekkaloimaan. Itselläni tosin vatsa römppä roikkuu niin alhaalla, että on kuin esliina edessä niin ettei mitään strategista ole näkyvissä etupuolella.


Pärnun sijaan siirryimme Lissun kanssa Raija-Liisa- tätiä tapaamaan, rautainen nainen, ikää reilusti yli 80tä ja elää omassa kodissa, hoitaa rivitalo-osakkeensa pihan kauniiseen kuntoon ja ajaa kauppamatkat autolla. Tuohon pyritään!


Ilta oli jo pitkällä kun kotiin ehdittiin, mummolan aitasta haettiin vielä joitain tavaroita omaan talteemme. Minä otin mukaani mm vihkipuvun jonka olen itselleni 1980-luvun alussa kihlattuna morsiammena ommellut. Käyttöä sille ei tullut silloin eikä sen koommin ole käynyt naimisiin meno edes mielessä, jatkokäyttöä sille voisi olla vaikka sitten kun kuolo korjaa tämän morsiammen. Tosin pieni olen ollut joskus, vyötärö on kaksinkertaistunut siitä ajasta.

Tänään ukkokulta aloitti myös kesälomansa, projekti kuisti valmiiksi käynnistyi saman tien. Tänään pestiin puunattiin ikkunoita ja huomena haetaan appivanhemmilta auto jotta saadaan peräkärri liikkeelle ja rimoja haettua kaupasta.

Meillä pöhisee myös ruisleipätaikina "tiinussa", huomena armastus leipoo sen leiviksi ja paistelee kypsäksi ihanaksi ruisleiväksi. Tämä erä tosin päätyy parempiin suihin, mutta ensi kerralla taas pääsee lämpöistä leipää haukkaamaan, siis jos vanhat on syöty alta pois. Meillä nääs ei saa uutta leipää ennen kun vanha on syöty - oli muuten sama menttaliteetti  kotona aikanaan. Tosin mies ei ole ihan tarkka tässä asiassa vaan helltyy...


Eilen oli hautuumaan juhlat ja kuinka ollakkaan, taas unohtui viedä haudalle kukat, mutta ajattelinkin hoitaa asian  ihan vaan rakkaiden vainajien kesken niin että laitoin pionit kotona vaasiin heidän muistokseen. Ei kai se haittaa missä  ne kukat ovat ? Pionit kukkivat todella kauniisti jälleen kerran.

Iltapalaksi minulle tarjoiltiin "paistettua puuroa" eli  aamuisen puuron jämistä  vehnäjauholla jatkettuna ja leivinjauholla nostatettuja kakkuja  sekä pannulla että uunissa paistettuna. Voi kun oli hyviä kun laittoi voita päälle. 


Tällaista ensimmäisenä yhteisenä lomapäivänä - niin ja eilen muuten opeteltiin pelaamaan Marin ja Hannan kanssa stingiä - olipa vaikea peli - Tondelta meni vähän hermo siinä hommassa.  Afrikantähti sujui helpommin, vähän ehkä minua nyppi kun Hanna voitti aina. Tänään kyläili työkaveri Alli ja läksi kotiin mukanaan pari uutta kuoriaa, hajasijoitettuna löytyy varmasti aina kun tarvitaan eikä tarvitse etsiä. Niin  ja sai Alli mukaansa myös pakkasesta yhden ruisleivän.

Kiitos palautteesta ystävät, yritän nyt saada tähän jatkossa selvempää kirjasintyyppiä . Ei ollut sekään helppoa tälle harmaantuneelle ATK-blondille.


Oli eilen väsynyt päivä kaiken reissaamisen jäljiltä ja oloa ei yhtään helpottanut sytostaatin otto, mutta onneksi oli paljon kaunista ympärillä ja mukavia retkimuistoja aivoilla työstettävänä. Päivän huippuhetki oli kahvit Rositassa Pirjon paistaman munkin ryhdittämänä !


Illalla pääsin armastuksen kanssa todella ihanille 130 vuotisjuhlille kauniiseen pihapiiriin Kymijoen rantaan. 80-vuotias energinen isäntä oli armeijansa kanssa laittanut upean serviisin kasaan; Alkuun liha-, kasvis- tai lohikeittoa  sekä päälle maittavat kahvit "seitsemänsortin" leivonnaisilla. Ja sitten seurasi iltapala sillihyvää ja yrmyä, fetasalaattia, karjalanpiirakoita, patonkia, ym...Vatsat oli täynnä ja seura hyvää ja nauru raikasi kesä illassa. Siinä tuli varmasti lisä vuosia kaikille ja myös 50 vuotta täyttävälle tyttärelle sekä 80 vuotta täyttäneelle isälle.


Yösauna - ensimmäinen tälle vuodelle kruunasi illan; armastus lämmitti saunan, täytti ammeen jääkylmällä kaivovedellä ja viritti kynttilät palamaan. Siinä sai väsynyt nainen löylytellä ja helliä kipeitä lihaksia sekä lämmöllä että kylmällä - on minulla vaan ihana mies.

Niin että tästä se nyt sitten alkaa bloggaaminen, joku nutraa,joku karppaa minä yritän nyt tätä.
Loma alkoi maanantaina ja tämä viikko on mennyt sukulaisissa kierrellen, puumavolkkarin mittariin kertyi liki tuhat kilometriä ja muistoihin rakkaiden halauksia ja upeita maisemia.


Valkeakosken teollisuuskaupunki yllättää minut aina kauneudellaan, paljon puistoja ja  vihreää. Ja vettä melkein aina näkyvissä olet sitten keskustassa missä kohtaa hyvänsä.

Valkeakoskelta matka jatkui maatalousnäyttelyyn Oripäähän ,Okra 2012 - kannatti nähdä. Paitsi näytteilleasettajat oli myös hieno kokemus nähdä talkoohengen voimannäyte, siihen kun on täällä omalla kylällä usko mennyt jo vuosia sitten.  Pienen kylän koko väki taisi olla töissä koska eräs näytteilleasettaja ihmetteli kun osastolla ei käy juuri ketään paikallisia! Eivät olleet taineet vielä ruokatarjoilun ja lippujenmyynnin ym ohessa ehtiä;). Paitsi nämä upeat possut löytyi näyttelystä unelmien valopylväät ja katos oven päälle....tosin hinnat jäivät kysymättä, pylväisiin ei olisi tainut meidän eurot riittää.


Kävin myös tapaamassa kummitätiä - oli surullinen tapaaminen; täti istui pyöratuolissa kädet ristissä ja kasvoilta heijastui vain väsymystä elämään  ja kärsimättömyyttä koska joutuu odottamaan vaikka haluaisi jo pois. Ihmisellä joka on ollut vahva tahtonainen ei ollut enää mitään mahdollisuutta vaikuttaa omaan tilaansa ja oloonsa. Valinnat teki joku muu, ja se suuri valitsija tuntuu nyt koettelevan kummin kärsivällisyyttä viimeisen kerran. Hän ei sanonut minulle sanaakaan, mutta  tunsin katseesta, että hän tunnisti minut ja ymmärsi sanomani. Siinä toinen tahtonainen hyvästeli toista ja teki mieli toivottaa pikaista poispääsyä, mutta en sentään tohtinut ääneen sanoa. Itkien oli poistuttava ja toivon todella, että kummi pääsisi jo Taivaankotiin.


Oripäästä matka jatkui Kiikalaan, vaivaiset 70 kilometriä saa Kaarina ja Maisa - tyylillä muuttumaan helposti 140 km. Juu ajeltiin vähän harhaan, mutta Paula K lauloi kovaa CD:llä ja maisemat olivat upeita - lukuunottamatta Turku-Helsinki moottoritietä. Siinä ei maisema-arkkitehteihin ole ollut rahaa käytettäväksi, jumalattoman ruma väylä, mutta toivottavasti sen verran turvallisempi.

Vastassa oli lämpimiä halauksia, hyvää ruokaa ja Ulpu-koira rapsuteltavana. Oli ihana puhua ja tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ihmiselle joka tuntuu enemmän siskolta kuin serkulta. Toivottavasti maltoin kuunnellakkin enkä vain puhunut omia huolia ja murheita. Saunan löylyssä pehmeni jäsenet ja kaunista pihaa katsellessa ajatukset, lopullisen pehmityksen teki Larssen!


Matka jatkui seuraavana päivänä upean Fiskarsin ja Bilnäsin kautta Virkkalaan - itäsuomalainen on noissa maisemissa ihan kuin ulkomailla. Hyvä että tiellä pysyy kun kaikki on niin kaunista, että tuntuu kuin nousisi lentoon ja sielu laulaisi upeammin kuin Paula konsanaan. Jokaisen pitäisi päästä ajamaan tuo reitti läpi silloin kun mieli on haikea ja maassa, kyllä friskaa paremmin kuin ketipinor tai zymbaltta.


Niin ihanaa kun olikin ei mikään voita paluuta omaan kotiin, Neuvolaan ukkokullan ja sohvin halailuun. Ihana reissu ja kannatti tehdä, vaikken kaikkia ihmisiä tavannutkaan jotka olisin halunut nähdä .