Shokkotreffit 60 ihmisen kanssa ja vähän nuutakin

Pietari

Talvipalatsi joka toki tunnetaan nykyisin paremmin Eremitashina (miten lie oikeinkirjoitus?)

Niin että tuli käytyä, kuudenkymmenen vieraan ihmisen kanssa, Nevan rantoja käyskentelemässä. Tälläinen porvarillinen naisihminen omaa tiettyjä käsityksiä venäjästä, venäläisistä ja on kuullut tuhansia tarinoita leningradista. Kirjoitin kaikki pienellä koska ne ovat vain mielikuvia ja todellinen Pietari oli jotain ihan muuta.

Ei se nyt ihan vastannut niitä nuoren tytön mielikuviakaan - niissä troikka kiitää jäällä tsaarin upeiden upseereiden ohjastamana ja keuhkotaudin kalventamat aatelis-neidot yskivät sirosti verta pitsiliinoihin ja ruhtinaat tuovat heille shamppanjaa ja kamelian-kukkia. Mutta jotain siltä väliltä oli aistittavissa, sellaista mitä kannattaa suositella muille ja palata itsekkin ajan kanssa ilman ennakkoluuloja.

Se kuuluisa kirkko näkyy olevan edelleen kesken, ilme johtuu siitä että jos joutuu vaikka alkamaan taas rakennushommiin...

Tämä matka alkoi kun lupasin Pirjolle, että alan esittelemään Artic Nutrition tuotteita koska ne tuntuvat toimivan ainakin minulla. Niinpä sitten pääsin kuudenkymmenen innostuneen esittelijän matkaan tutustumaan Venäjän markkinoihin. 

Haminasta hytkyteltiin bussilla rajan yli ja aina se pelottaa yhtä paljon tuo itärajan ylitys. Vähän helpotti olo Viipurin veikoilla pysähtyminen ( en ostanut mitään alkoholia eli ei johdu siitä), nimittäin näin Sarin tulemassa tankkaamasta ja Sippolan miehiä ja naisia bussilastillisen. Siis joukko-osastoa oli...

Terijoen kuuluisat rannat tuli nähtyä ja ravintolassa ruokaa odotettiin ja odotettiin ja vieläkin odotettiin,,, etenkin meidän vanhojen akkojen ja yhden papan pöytä! Nuoret miehet saivat kyllä sukkelaa palvelua vähä palkkaiselta (lue lyhyt hame) tarjoilijattarelta ja nuoret laihat naiset komealta nuorelta shemeikalta, vitsailimme, että olemme paitsi vanhoja niin hyvin syöneen näköisiä joten meille ei pidetä kovin tärkeänä ruokaa toimittaa. Kun shemeikka sitten lopulta taipui meitäkin palvelemaan niin oli ruoka HYVÄÄ. Parin tunnin pika-ruokailun jälkeen matka jatkui ja skoolasimme vanhalla rajalla, kuka kivennäisvedellä kuka artic-vodkalla, kaukana ne ovat Suomen pojat joskus käyneet...

Lopulta alkoi Pietari lähestyä ja on se iso kaupunki; laidoilta ränsistynyttä neuvosto-arkkitehtuuria sitten mm suomalaisten rakennusyhtiöiden rakentamia hienoja lähiöitä ja lopulta Nevan ympärillä kaunista venäjän upean historian aikaista kaunista vanhaa rakennuskantaa. Majoitumme Sokos-hotellien Pietarin lippu-laivaan olisiko nimi ollut Bridge Royal tai ainakin sinne päin. Hieno hotelli saarella ihan lähellä Pietarin keskustaa. Kylpylä ja Lady Line samassa rakennuksessa eli luvassa koulutuksen lomassa joko kuntoilua tai lekottelua.

Jalat oli jo ihan poikki, mutta toinenkin silta oli kyllä pakko jaksaa ylittää

Hotellin johtaja, Pietari, kertoili meille kaupungista ja ihmisistä mielenkiintoisia tietoja ja yrittäjä rouva , metrilakun venäjälle tuonut, kertoi omasta näkökulmastaan toiminnasta venäjällä. Kuulosti värikkäältä, työteliäältä ja elämän makuiselta. Jos olisi kanttia niin kannattaisi varmaan yrittää jotain tuollaista itsekin, elää vieraasa kulttuurissa ja sen ehdoilla. Vaan kyllä taidan suorittaa sinne vain turistimatkoja ja nyhrätä kotinurkissa elämäntyöni.

Kylpylän puolella oli siistiä, mutta kyllä suomalaisissa kylpylöissä tarjonta on monipuolisempaa ja jotenkin mielekkäämpää, ilmankos veli-venäläiset täällä viihtyvät niissä. Oli kuitenkin mielenkiintoista katsella ihmisten touhuilua altaissa ja liottaa rasittuneita lihaksiaan vedessä, kun kaiken maailman mutkien kautta sinne löydettiin.

Ihan oli mukava reissu vaikka tuttavia, kavereista puhumattakaan ei matkassa ollut enkä oikein sielun kumppania sieltä löytänyt seuraksi seikkailemaan. Eli ei auta vaikka ois 60 vaihtoehtoa shokkotreffeillä jos ei juttuseuraa löydy niin ei löydy.